Rakastan matkustelua ja maailman näkemistä omin silmin. Aurinko, meri, kuumuus, rentous, sukeltaminen ja treenaus - niistä nautin! Minulle on tärkeää päästä välillä reissuun, etenkin näin talvisaikaan karkuun Suomen pimeyttä ja kylmyyttä. Tällä kertaa matkakohteeksi valikoitui Curacao, yksi Karibian paratiisisaarista. Matka sinne on pitkä, vie helposti puolitoista vuorokautta. Lentojen aikataulujen vuoksi voi mennä vieläkin kauemmin. Tässä tunnelmia menomatkalta.
Matkalle kotoani Oulusta lähdin perjantaina seitsemän maissa illalla. Tunnin lento Helsinkiin meni nopeasti. Vietin yön lentokentän lähellä sijaitsevassa Hiltonissa, jonne pääsee kätevästi kentältä kävellen matkalaukkujenkin kanssa. Nukuttuani hyvät yöunet, nautin runsaan aamupalan seisovasta pöydästä. Tämä on niitä parhaita puolia matkustelussa, ruokaa on runsaasti eikä sitä tarvitse itse valmistaa. Pakattuani laukut valmiiksi, suuntasin hotellin kuntosalille. Sali oli pieni ja suppea, mutta sai siellä aerobista ja kevyen ylävartalotreenin tehtyä ennen pitkää lentoa. Salin vieressä oli myös pesuhuone- ja saunatilat, joissa sai virkistäytyä treenin jälkeen. Sitten vain lentokentälle odottelemaan Miamin lentoa.
 |
| Helsingin Hiltonissa aamiaista, kevyt treeni hotellin salilla ja sitten odottelua kentällä |
Lento Miamiin kesti noin 11 tuntia. Pitkä lento, joka olisi voinut olla katastrofimainen, kun kaikki koneen oikean puolen vessat menivät epäkuntoon. Onneksi vasen puoli pysyi toimintakuntoisena, niin pieniä vessajonoja lukuunottamatta kaikki sujui hyvin. Eikä se jonotuskaan ollut yhtään pahasta, tulipahan ainakin jaloiteltua enemmän lennon aikana. Reittilennolla matkustaminen on mukavaa, koska käytössä on maksutta kattava viihdejärjestelmä ja alkoholittomat juomat. Nukuttuakin sain pienissä pätkissä.
Miamissa perillä olin lauantaina illalla. Lentokentällä meni aikaa maahantuloselvitysten parissa. Kenttävirkailija kyseli tarkkaan lomani kohdetta, syytä ja ajankohtaa - samaan syssyyn kyseltiin facebookit, whatsupit ja puhelinnumerotkin. Lieköhän tämä ihan normaali käytäntö vai sainkohan osakseni erityiskohtelua. Joka tapauksessa kasvot punoittaen lähdin ristikuulustelusta eteenpäin kohti Miamin Hilton hotellia, joka sijaitsi muutaman kilometrin päässä kentältä. Huone sijaitsi korkealla ja ikkunasta oli upeat näkymät yli pimeässä loistavien kaupungin valojen. Sikeästi nukutun yön jälkeen pääsin nauttimaan runsaan aamupalan ja tutustumaan lähiympäristöön. Mielettömän kaunis paikka ja ihanasti huomioitu urheilumahdollisuudet. Miamiin täytyy ehdottomasti tulla käymään uudestaan, ajan kanssa.
 |
| Hilton Miami airport - niin kaunista ja paratiisimaista! Tosin täällä saa varoa alligaattoreita ja käärmeitä, onnekseni en niihin kuitenkaan törmännyt |
 |
| Lenkkeilyä upeissa maisemissa ja huomattavasti tilavampi ja monipuolisempi sali kuin Helsingin Hiltonissa. Tykkään! |
Amerikassa lentokentällä on tiukat turvatarkastukset, joissa voi mennä aikaa runsaastikin. Kentälle suositellaan menemään kolme tuntia aiemmin, kun meillä Suomessa ulkomaan lennoilla suositus on käsittääkseni kaksi tuntia. Monien tarkastusten jälkeen, pääsin vihdoin odottamaan koneen lähtöä. Ilmaisen internetyhteyden ansiosta aika kului vallan mutkattomasti. Kävin ensimmäistä kertaa elämässäni myös Starbucksilla nauttimassa jääteen kera perus amerikkalaisen suklaabrownien - olikin todella makeaa!
 |
| Ensimmäistä kertaa Starbucksissa, jääteetä - kippis! |
Viimeinen lento Curacaolle kesti kolme tuntia ja meni nopeasti. Perillä oli aurinkoista ja lämmintä. Hotelli, sekin Hilton, sijaitsee saaren itäpuolella. Saari itsessään ei ole iso, joten matka hotellille ei kestänyt kauaa. Ehdin hetkeksi loikoilemaan rannalle ja ihastelemaan auringonlaskua paratiisisaarella. Peseytymisen ja laukkujen purkamisen jälkeen tutustuin hotelliin ja ympäristöön. Söin illallista hotellilla latinorytmien sykkeessä ja palelin! Paleli ihan hirveästi ja ajattelinkin jo, että olen pakannut ihan väärin, jos täällä on näin kylmä iltaisin. Olin kuitenkin vain yliväsynyt ja ylikierroksilla parin päivän matkustamisen vuoksi. Toivuin muutamassa päivässä aikaerosta ja matkan rasituksista. Eikä palellut enää, paitsi tietysti sukellusten jälkeen, mutta siitä lisää seuraavissa postauksissa.
 |
| Paratiisissa auringonlaskun aikaan |
Terkuin,
Matkailija Päivi
