Oulussa tapahtuu

Oulun seudulla oli torstain ja perjantain välisenä yönä voimakkain maanjäristys mitä täällä 2000 luvulla on ollut. Sosiaalisessa mediassa monikin päivitteli heränneensä jyrinään ja tärinään. Monet luulivat lumiauran jyränneen asfalttia vasten yöllä. Joku tutuista kertoi ikkunoidenkin helisseen. Mitä minä tein? Nukuin sikeästi enkä herännyt yhtään mihinkään :) Viime vuonna maanjäristyksen aikaan oli sama homma. Hyvät on siis unenlahjat. Tämä järistys oli voimakkuudeltaan 3,2 magnitudia. Viiden magnitudin järistys uhkaisi jo ydinvoimalaa, niin minkähän magnitudin järistys herättäisi minut? :D Lapset nukkuivat  myös läpi yön heräämättä. Aamulla vasta kuulimme järistyksestä. Mutta jännä, tuntuu niinkuin nämä järistykset täällä olisivat lisääntyneet/voimistuneet. Vai kuuleeko niistä nyt vain enemmän.. tiedäppä tuota.

Tuira, Oulu 💖

Sitä lunta muuten tuli oikein urakalla sitten meille tänne pohjoiseen, kun edellisen postauksen lopussa siitä riemuitsin. Perjantai aamuna sai koiraa ulkoiluttaessa rämpiä paikoin hyvinkin syvässä hangessa. Kun lähdimme nuoremman tyttäreni kanssa autolla kohti päiväkotia, niin matkalla oli joku auto jäänyt penkkaan kiinni. Eihän siinä muuta voinut kuin mennä avuksi työntämään, vaikka kiire töihin olikin. Onneksi auto irtosi heti ensimmäisellä työnnöllä penkasta, niin ehdimme molemmat ajoissa perille..

Aamu-ulkoilulla Neron kanssa, joka muuten rakastaa lumessa möyrimistä!

Ei ne perjantaina tapahtumat tuohon vielä jääneet. Samana aamuna bussi törmäsi suojatietä ylittävään lapseen täällä Ritaharjussa missä minäkin asun. Bussin vauhti ei ollut törmäyshetkellä kova ja lapsi selvisi lievillä vammoilla. Voisin kuvitella kyseessä olleen pohjois-Ritaharjun koulua käyneen lapsen. Oma lapseni käy ensimmäistä luokkaa täällä ja kulkee aamuisin kouluun kävelemällä ja joutuu ylittämään autotien koulumatkallaan. Tämmöiset jutut kolahtavat aina vähän enemmän silloin, kun ne voisivat yhtä lailla osua omalle kohdalle. Tai niinkuin tässä tapauksessa, oman lapsen kohdalle. 

Ihmetyttää joidenkin bussikuskien holtittomuus. Itsellekin on käynyt muutaman kerran niin, että bussi on kiilannut minun autoni toiselle kaistalle ja kerran jopa liikenteenjakajan päälle. Sosiaalisessa meidassa on saanut lukea myös muilta ihmisiltä heidän kertomuksiaan bussien törkeästä omavaltaisuudesta. Helppohan se tietty on semmoisella isolla jyrätä pienemmät, vaan ei se niin saisi olla. Bussit ovat hyötyajoneuvoja ja niiden kuljettajat asiakaspalvelijoita. Aika reippaasti saisi silloin eri asenteella mennä tuolla liikenteessä. Toki täytyy tässä huomauttaa, että en missään nimessä yleistä! Ihan varmasti kyseessä on vain murto-osa kuskeista, jotka näin huonosti toimivat.

Mutta oikein hyvää lauantai yötä sinne! Mä täällä kotosalla viettelen sitä kirjoittelemalla teille :) Silmät on kyllä jo ristissä, joten taidan mennä nukkumattia moikkaamaan. Kauniita unia!

Päivi