Pääsin pitkästä aikaa kaverin kanssa salille ja oli niin mielettömän hyvä fiilis, että innostuin extrana harjoittelemaan räjähtävyyttä ja ponnistusvoimaa.
EasyFitille on tullut uusia tasoja, joille voi hyppiä. Pienin taso on matalahko, mutta hirvittävän kapea. Sille jännitti hypätä sen vuoksi, kun omassa hyppäysasennossa jalat ovat hartioiden leveydellä. Uskalsin kuitenkin hypätä ja mahtuihan ne minunkin isot jalat sille pienelle tilalle. Kauheasti poltteli kokeilla seuraavaakin tasoa, mutta uskallus ei antanut myöten.
 |
| Kovasti polttelisi hypätä, mutta uskaltaako.. |
Pelkään hyppäämisessä hirveästi tasoon kompastumista ja kaatumista. Olen aika varman päälle pelaaja enkä missään nimessä halua loukata itseäni. Muistan hyvin miten ihan alussa aloitin hyppäämään steppilaudalle, kun rohkeus ei riittänyt hypätä edes laatikon matalimman tason päälle. Nyt tunne oli sama, hirveästi halutti kokeilla, mutta pelotti ihan liikaa. Kädet tärisi ja sydän hakkasi tuhatta ja sataa. Tein muutaman matalamman hypyn ja palasin aina takaisin korkeamman eteen. Halusin kovasti kokeilla, mutta pelolla voi olla halvaannuttava voima. Kävin hyppyä läpi ja tsemppasin itseäni ajatuksissani; pystyn kyllä tähän - kaikki menee hyvin! Vedin syvään henkeä useamman kerran..
 |
| Pelostani huolimatta uskalsin hypätä toiselle tasolle, voittajafiilis! |
..ja hyppäsin!! Minä tein sen! Onnistuin voittamaan omat pelkoni ja hyppäämään toiselle tasolle! Hyppäsin tasolle vielä monta kertaa uudestaan ja vieläpä kevyesti. Esteet ylitetään oman pään sisällä. Kun vaan löytää sen voiman sisältään ja uskoo itseensä, niin kaikki on mahdollista. Parempi kuitenkin pitää järki päässä ja kokeilla rajojaan turvallisesti. Nyt siis suunnitelmallisesti treenaamaan seuraavalle tasolle siirtymistä.
Hyppelystä innostunut Päivi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti