Känkkäränkkä kylässä

Välillä vaan on huonoja päiviä, jokaisella. Eilen minulla oli sellainen; itketti vaan ja mieli oli maassa. Tietysti oli myös lepopäivä salilta enkä päässyt purkamaan pahaa mieltäni kunnon treeniin. Kävin pitkällä kävelyllä koirani kanssa, mutta olin vain entistä äkäisempi lenkin jälkeen. Selkäni kipeytyy kävelystä ja jo puolivälissä lenkkiä alkoi olla tuskainen olo. Uroskoiraani kiinnosti vain narttujen houkuttelevat tuoksut, joten sain kiskoa sitä perässäni melkein koko lenkin ajan.

Nero-pojan pää pyörällä tyttöjen tuoksuista

Aina pitää kuitenkin edes yrittää ajatella positiivisesti. Ajatuksilla ja teoilla on suuri vaikutus mielialaan. Niinpä vedin syvään henkeä ja yritin nauttia harvinaisista auringonsäteistä ja raikkaasta ilmasta. Ihastelin vastaan käveleviä alaluokan oppilaita, jotka vielä niin rohkeasti katsoivat silmiin ohittaessaan meidät. Aloinkin ihmetellä, missä vaiheessa ja miksi alamme katsoa muualle toisten ihmisten vastaantullessa?

Puoliväli lenkkiä - hymy ei hyydy, vaikka hermot ovat kireällä :)

Kaiken lisäksi tässä vaiheessa lenkkiä iPhone hyytyi pikku pakkasessa ja sammui. Ei siis mennyt ihan putkeen, mutta onneksi musiikit loppuivat vasta ihan lenkin loppupuolella. Selvisimme kotiin ja lämpimään suihkuun ilman pahempaa hermoromahdusta. Syönnin jälkeen lähdin Ideaparkkiin shoppailemaan ja hemmottelin itseäni uudella mekolla. Ei mitenkään parasta mielialan parantajaa tämä shoppailuterapia (ainakaan rahatilanteen kannalta), mutta monesti toimivaa.

 Tämä upea mekko löytyi alennuksesta Garlingsista vain 15 eurolla.

Illan lueskelin rauhassa kirjaa, hörpin vihreää teetä ja nautiskelin kaksi valtavaa jäätelöannosta. Päätin myös, että lepopäivä saa jäädä yhteen ja aamulla menen salille. Kyllä nämä konstit auttoivat tällä kertaa ja nukkumaan oli mukava mennä paremmalla mielellä.

Lempiherkkujani - vanilja- ja suklaajäätelöä, kermavaahtoa, hasselpähkinäsuklaata ja dominokeksejä

"Onnelliseen elämään tarvitaan hyvin vähän. Kaikki on ihmisen sisimmässä, hänen ajattelutavassaan." -Marcus Aurelius

Terveisin, 

Känkkäränkkä Päivi