Kun oma lapsi kiusaa toista

Sain viestin ekaluokkaa käyvän tyttäreni koulukaverin äidiltä. Viesti oli hyvin asiallinen, mutta sisältö karu. Minun tyttäreni oli kiusannut hänen tytärtään, laittanut ilkeitä viestejä. Pahoittelin vastaviestillä heti tapahtunutta ja vakuutin, että asia selvitetään ja kiusaaminen tulee loppumaan. Pyysin tyttäreni puhelimen tutkittavakseni ja sieltähän löytyi kuin löytyikin inhottavia viestejä hänen ystävälleen. Mikä suru ja häpeä, kun itse on tullut kiusatuksi nuorempana ja siitä on lastenkin kanssa juteltu, että me ei ikinä toimita niin ja, että kuinka isot jäljet se voi jättää toisen sydämeen, niin sitten oma lapsi menee tekemään jotain niin ajattelematonta.

Kuohahtihan siinä äidinkin tunteet ja tuli sanottua mielipide viesteistä aika tylysti. Tyttäreni alkoi itkemään ja lukittautui vessaan. Soitin vielä koulukaverin äidille ja sovittiin miten menetellään jatkon suhteen. Tyttäreni pyytää anteeksi ja, jos lapset eivät saa välejään keskenään korjattua, niin istutaan alas yhdessä lasten kanssa ja selvitetään asia loppuun sillä lailla. Puhelun jälkeen tyttäreni suostui jo päästämään minut vessaan luokseen ja seuraavaksi otimmekin puhelun isälle. Olemme eronneet 7 vuotta sitten, kun odotin nuorempaa, joten lapsillamme on kaksi kotia. Perhepalaverit hoidetaan monesti näin puhelimitse. Joka tapauksessa pidämme aina huolen, että molemmat tietävät missä mennään. 

Kukaan ei voi omilla silmillään nähdä omia silmiään. Siksi on välttämätöntä, että näymme toisen ihmisen silmissä. Merkittävää on millaisen katseen siellä saamme aikaan ja miten meitä katsotaan.
- Tuntematon 

(kuva Pixabaysta)

Puhelun aikana saimme sovittua asian. Tyttäreni ymmärsi toimineensa väärin ja halusi pyytää anteeksi ystävältään. Hän pyysi anteeksi myös meiltä, että oli toiminut niin tyhmästi. Väärin toimimisen seurauksena hän kuitenkin menettää puhelimen käyttöoikeuden vähintaan kahdeksi viikoksi eteenpäin. Iltapalaa syödessä mietimme vielä yhdessä miten tyttäreni voisi hyvittää tekonsa ystävälleen. Hän laittoi tälle viestin, jossa pyysi anteeksi. Kaverilta tuli heti vastaus, "saat anteeksi". Miten ihania ja välittömiä nämä lapsemme osaavat ollakaan. Ja miten julmia teoissaan, joiden seurauksia eivät välttämättä edes täysin ymmärrä. 

Omankin lapseni mieli koheni huomattavasti anteeksipyynnön jälkeen. Hän halusi tehdä ystävälleen kortin ja pienen lahjan annettavaksi huomenna koulussa. Korttiin hän kirjoitti kauniisti kuinka kiltti hänen ystävänsä on. Siinä samalla jutellessa kävi ilmi, että kaiken tämän takana tuntui olevan mustasukkaisuus ja kateus. Kun kaveri halusikin alkaa toista kaveria paljon useammin kuin häntä. Tyttäreni koki jääneensä sivuun. Pienet asiat voivat joskus kasvaa suuriksi. Tästä saimme lisää miettimisen aihetta siitä miten ystäviä pitää kohdella. Pitää sanoa suoraan, jos jokin asia painaa tai mietityttää eikä alkaa ilkeäksi. Ystävyys on tärkeää ja sen eteen pitää tehdä töitä. Totesimme, että ystävälle pitää olla ystävällinen ja sanoa kivoja juttuja.

Voi vitsi, mikä päivä.. Lapset ovat jo nukkumassa, kun minä istun tätä kirjoittelemassa keittiön pöydän ääressä. Kuinka riittämättömäksi sitä välillä vanhempana itsensä tunteekaan. Miten sitä toivoisi, että saisi lapsensa kasvatettua viisaiksi, välittäviksi ja hyvätapaisiksi. Toivon, että ystävykset saavat huomenna välinsä selvitettyä niin, että molemmilla on hyvä mieli ja kaikenlainen kiusaaminen päättyisi tähän. Että ystävyys lujittuisi ja paranisi. Että tyttäreni ottaisi tästä nyt oppia eikä enää koskaan puhuisi rumasti toiselle.

Näihin tunnelmiin tänä iltana, toivottavasti sinulla on ollut mukava päivä! Ja jos ei, voimia! Huomenna on uusi päivä 💖

Päivi